Aurinko paistaa lähes kirkkaalta taivaalta ja lempeä pakkanen nipistelee poskipäitä, kun saavun Olkkolan uimarantaan. Tapaan siellä retkiluistelua harrastavan Timo Mikkolan. Hänen tarkoituksenaan on käydä kokeilemassa, millainen Kuolimon jäätilanne on ja minä pääsen retkiluistelunoviisina mukaan. Edessä siintää Kuolimon lähes lumeton jää, kun laitam
me luistimia jalkaan.
- Vapaudentunne on se, mikä tässä lajissa viehättää. Siihen yhdistyvät luonto ja liikkuminen. Luistinten kanssa maisema vaihtuu ripeää tahtia ja suuntaa voi vaihtaa aina, kun siltä tuntuu, kuvailee Mikkola harrastuksensa viehätysvoimaa.
Lähdemme luistelemaan toistaiseksi vasta kartalle merkittyä retkiluistelutapahtuman reittiä pitkin.
- Tämä on sitä todellista luonnonjäällä luistelua. Retkiluistelijat hiovat tekniikkaansa auratuilla radoilla, mutta itse retkeily tapahtuu auraamattomilla, vähälumisilla jäillä, kertoo Mikkola, joka on harrastanut retkiluistelua lähes kymmenen vuotta.
Kaikki alkoi, kun Mikkola heitti suullisen ehdotuksen ideakilpailuun.
- Ehdotin, että voisimme perustaa Kuolimon jäälle luisteluradan. Silloin en vielä itse harrastanut retkiluistelua.
Ratahanke toteutui ja siitä sai alkunsa helmikuussa kymmenettä kertaa järjestettävä Savitaipaleen retkiluistelutapahtuma. Radan ja tapahtuman myötä Mikkola päätyi kokeilemaan retkiluistimia ja viehättyi niiden kanssa taivaltamisesta.
- Retkiluistelu on talven ykkösharrastus. Kyllä minä hiihdänkin, mutta ei se luistelua voita. Kun hiihtäjät toivovat, että tulisi luminen talvi, toivon minä, ettei lunta tulisi paljoa, mutta pakkasta riittävästi, jotta pääsisi luistelemaan, myhäilee Mikkola.
Kunnolliset varusteet
- Retkiluistimet ovat ehdoton juttu, kun lähtee luonnonjäälle luistelemaan. Kyllä täällä hokkareillakin pärjää, mutta kaunoluistimilla ei, sillä niiden etupiikit eivät sovi epätasaiselle jäälle, kertoo Mikkola.
Retkiluistimilla matka taittuu melko vaivattomasti ja ripeästi. Tyyli muistuttaa luisteluhiihtoa pitkine ja rauhallisine potkuineen.
Luistimien lisäksi retkiluistelijalla täytyy olla mukana naskalit, jääsauva, heittoköysi ja vaihtovaatekerta vesitiiviissä pussissa. Myös hiihtosauvojen tapaiset luisteluun tarkoitetut sauvat on hyvä olla mukana, jos vastatuuli yllättää.
- Aina täytyy olla varautunut, että jäihin voi pudota, muistuttaa Mikkola.
Varovaisuus ennen kaikkea
Pitkin matkaa Mikkola hakkaa jääsauvalla pieniä reikiä jäähän ja kokeilee kädellä, kuinka paksua jää on.
- Kymmensenttistä tämä tuntuu olevan joka puolella, mutta on parempi kokeilla paksuutta liian usein kuin harvoin, sanoo Mikkola.
Luonnonjäällä liikkumiseen tottuu melko nopeasti, mutta kasvaako retkiluistelijan nälkä syödessä.
- Kunnollisten varusteiden ja luisteluvarmuuden myötä rohkeus kasvaa, mutta ei se tervettä järkeä ylitä. Eniten tässä kasvaa halu korkata uusia järviä, pohtii Mikkola.
Järvisenä kuntana Savitaipale onkin oiva paikka lajin harrastamiseen. Mikkolan tietojen mukaan kunnan alueella on 10-15 retkiluistelun harrastajaa, joista osa toimii myös StU:n luistelujaostossa retkiluistelutapahtumaa järjestämässä.
- Lähdemme usein ex tempore -meiningillä luistelemaan, sillä sään ja jään sattuessa kohdalleen ei lähtemistä voi lykätä. Luisteluretkiä ei myöskään voi suunnitella pitkälle tulevaisuuteen, sillä jääolosuhteet ovat niin vaihtelevat, kertoo Mikkola.
Sää kruunaa kokemuksen
Pian saavumme takaisin uimarantaan. Noin viiden kilometrin matkaan on kulunut kaikkine pysähdyksineen vajaa tunti. Ensimmäiseksi luistelukerraksi reitti oli sopivan mittainen, mutta kokeneemmat luistelijat eivät viiteen kilometriin tyydy.
- Yleensä, kun lähdemme porukalla liikkeelle, luistelemme noin 20 kilometrin matkoja. Silloin meillä on eväät repussa ja pysähdymme johonkin saareen pitämään taukoa.
Pitemmät luistelumatkat Kuolimon jäällä saavat vielä odottaa, vaikka Mikkolan mieli halajaisikin takaisin jäälle.
- Aivan mahtava keli! Mieli tekisi lähteä pitemmällekin lenkille, mutta aikataulu kiristää. Täytyy kuitenkin laittaa kavereille viestiä, että äkkiä luistelemaan, sillä tästä ei olosuhteet enää parane, tuumaa Mikkola.
Savitaipaleen retkiluistelu juhlii
Savitaipaleen retkiluistelu juhlii kymmenvuotista taivaltaan helmikuussa. Virallisesti kymmenen vuotta tuli täyteen viime vuonna, mutta heikkojen jäiden vuoksi kymmenettä luistelutapahtumaa ei voitu järjestää ajallaan. Tänä talvena otetaan uusi yritys ja kymmenes retkiluistelutapahtuma järjestetään 20.-21. helmikuuta, mikäli olosuhteet sen sallivat. Tapahtuman kunniaksi Kuolimon jäälle aurataan kymmenen kilometriä pitkä luistelurata. Rata on kahdeksikon muotoinen, joten luistelijoiden on mahdollista valita joko viiden tai kymmenen kilometrin reitti omien tavoitteidensa mukaan.
Timo Mikkola, yksi tapahtuman järjestäjistä, on seurannut sää- ja jääolosuhteita läpi alkutalven.
- Tässä vaiheessa jääolosuhteet näyttävät lupaavilta. Jos paksua lumikerrosta ei synny lähiviikkoina, paksunee jää hyvää vauhtia, kertoo Mikkola.
Juhlavuoden tapahtuma koostuu perinteisesti perjantaisesta koululaisluistelusta ja lauantaisesta yleisöluistelusta. Lauantai-iltana tapahtuma huipentuu iltaluisteluun roihujen valossa. Viikonlopun ohjelmasta vastaa Ice Skating Tour 2009 -kiertue, joka tuo paikalle vuokrattavia retkiluistimia, musiikkia, kilpailuja, testipisteen ja limboradan.
Kirjoittanut YHTEISSANOMAT
09.01.2009 07:39